Pedagogiikka

Moodle pähkinänkuoressa

Moodle-oppimisympäristö koostuu kursseista ja niiden sisältämistä aktiviteeteista ja aineistoista. Erilaisia aktiviteetteja on noin 20 (keskustelualueita, sanastoja, wikisivuja, tehtäviä, tenttejä, valintoja (äänestyksiä), SCROM-paketteja, tietokantoja ym.), joita kaikkia voi muokata. Aktiviteetteja voi yhdistellä eri tavoin opettajan haluamalla tavalla, tavoitteena on luoda opiskelijalle helposti seurattava oppimispolku. Jokainen aktiviteetti voi rakentua aikaisempien aktiviteettien oppimistuloksille.

Moodlen laaja valikoima muita työkaluja auttaa oppijayhteisöjen luomisessa. Näitä ovat esimerkiksi blogit, viestit ja osallistujalistat sekä arviointi-, raportointi- ja integrointityökalut.

Lisätietoa Moodlesta saa osoitteesta [1]. Ohjeita opettajille on kerätty Pikaopas opettajalle-sivustolle. Suositeltavaa materiaalia on myös Moodle in English, jonka keskustelualueet kannattaa käydä läpi, sillä siellä ongelmia ruotivat sekä kehittäjät että käyttäjät.

Sosiaalinen konstruktivismi

Seuraavat viisi kohtaa esittelevät Moodlen pedagogisia lähtökohtia, jotka pohjautuvat konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen.

1. Jokainen on potentiaalinen opettaja ja oppija, ja parhaimmillaan voi olla kumpaakin

Tämän näkökulman mielessä pitäminen on erittäin tärkeää, sillä se auttaa muistamaan, ettei opettajakaan ole vain ”viisas tiedonlähde”, vaan kaikilla on aina mahdollisuus oppia lisää ja kehittyä. On siis hyvä pitää silmät auki uusien mahdollisuuksien varalta, kuunnella tarkkaavaisesti ja esittää hyviä kysymyksiä, jotka saavat muutkin osallistumaan enemmän, ja myös muille samassa oppimistilanteessa oleville on annettava mahdollisuus jakaa omia ideoitaan. Tämän kaiken mielessä pitäminen on tärkeää etenkin silloin, kun tilanne vaatii keskeisen roolin ottamista – kuten opettamisessa.

2. Oppiminen on erityisen tehokasta silloin, kun luodaan tai esitetään jotain muiden nähtäväksi

Lyhyesti ja ytimekkäästi: tekemällä oppii. Itsestäänselvyydestään huolimatta tämä on hyvä pitää mielessä.

On yllättävää, kuinka suuri osa verkko-opetuksesta on yhä pelkkää staattisen tiedon esittämistä, ja opiskelijoille annetaan liian vähän mahdollisuuksia harjoitella oppimaansa käytännössä. Monesti opettajat saattavat verkossa käyttää runsaasi aikaa täydellisten aineistojen rakentamiseen, mistä he itse varmasti oppivat paljon, mutta tällöin opiskelijoilta viedään mahdollisuus samaan oppimiskokemukseen. Jopa oppikirjoissa on asia joskus hoidettu paremmin, kun joka kappaleen lopussa on opiskelijalle tarkoitettuja tehtäviä.

Mikä tärkeintä, tekemällä oppiminen on parhaimmillaan silloin, kun opiskelijat esittelevät ja asettavat luomiaan töitä, projekteja ja tehtäviä muiden nähtäväksi. Silloin henkilökohtaiset panokset ovat paljon korkeammalla, ja opiskelijat käyttävät paljon aikaa oman työnsä tarkistamiseen ja reflektointiin, mikä tehostaa oppimista. Seymor Papert (logo-ohjelmointikielen kehittäjä) tunnetusti kuvasi tällaista erittäin voimakkaaksi oppimiskokemukseksi, ja ajatuksella on juurensa jo Sokrateessa ja ennen hänen aikaansa.

3. Oppimista tapahtuu vertaisten toimintaa tarkkailemalla

Käytännössä tämä tarkoittaa ”luokkahuonekulttuuria” ja oppimista muiden toimintaa seuraamalla. Jo pelkästään toisiaan tarkkailemalla ja muiden käytöksestä vihjeitä etsimällä ihmiset oppivat paljon siitä, mitä tehdä missäkin tilanteessa.

Esimerkiksi opiskelija, joka astuu luentosaliin, missä kaikki istuvat hiljaa, kuuntelevat opettajaa ja tekevät muistiinpanoja, toimii todennäköisesti itsekin samalla tavalla. Jos hän sen sijaan saapuu rennompaan luokkaan, missä ihmiset kysyvät jatkuvasti kysymyksiä, hän tuntee itsekin helpommaksi tehdä samoin. Tällä tavoin opitaan paitsi opetettavasta asiasta, myös siitä, miten itse oppiminen tapahtuu, kun kuunnellaan muiden keskusteluja ja esitettyjä kysymyksiä. Tästä seuraa moniulotteinen syventyminen oppimiseen.

4. Muiden ihmisten taustan tunteminen auttaa muuntautumiskykyisemmässä opetuksessa (konstruktivismi)

Monelle on varmasti tuttua, että omalta ohjaajalta tai ystävältä saatu neuvo synnyttää paremmin ajoitetun ja merkityksellisemmän oppimiskokemuksen kuin neuvo ihmiseltä, jota ei tunne henkilökohtaisesti ja joka puhuu kerralla sadalle ihmiselle.

Jos muiden ihmisten taustan ymmärtää, voi omaa kieltään ja ilmaisuaan muokata kuulijaystävällisemmäksi. Puhuja voi valita vertauksia ja metaforia, joihin yleisö samaistuu, ja käyttää tai olla käyttämättä ammattislangia tilanteen mukaan. Ideana tämä ei ole uusi, sillä jokainen puhujantaitojen opas käsittelee yleisön tuntemista, mutta verkko-opetuksessa sen muistamien on erityisen tärkeää, sillä opiskelijoita ei yleensä tapaa kasvokkain eikä visuaalisia tai auditiivisia vihjeitä yleisöstä ole yhtä paljon.

5. Oppimisympäristön on oltava joustava ja mukautuva, jotta sitä voi helposti muuttaa vastaamaan osallistujien tarpeita

Jotta kaikkien edeltävien kohtien yhdistäminen on mahdollista ja jotta opettaja voi parhaiten käyttää hyödykseen kasvavaa tietoaan osallistujista ja tarjota heille räätälöityjä mahdollisuuksia ideoiden jakamiseen ja tiedon ilmaisemiseen, vaaditaan sekä ajan että paikan suhteen joustava oppimisympäristö.

Jos opettajalle selviää, että opiskelijat tietävät paljon vähemmän mitä hän kurssia suunnitellessaan oletti, tulee hänen muuttaa aikataulua sen mukaan ja lisätä uusia aktiviteetteja kaikkien oppijoiden (tai vaikka vain yhden ryhmän) auttamiseen. Hyviä ideoita voi herätä keskusteluissa myös kurssin aikana, jolloin opettajan pitäisi voida lisätä niitä myös myöhemmin. Kurssin osallistujat saatavat myös asua useammalla aikavyöhykkeellä, tai heillä saattaa muuten olla erilaiset aikataulut ja vapaa-aika. Silloin opettajan tehtävänä on tarjota aktiviteetteja, joita osallistujat voivat tehdä yhdessä mutta eri aikoihin.

Näitä kohtia voi pitää ohjaavina käsitteinä, joista voi hakea apua tehtäessä päätöksiä mistä tahansa oppimistilanteesta¬ ja erityisesti luotaessa oppijayhteisöjä.